Bula everybody!

Epun mukaan otsikko oli ennalta arvattava ja laimea. Minun mielestä se taas kuvastaa täysin täällä olevien ihmisten mentaliteettia. Jokainen vastaantuleva toivottaa “bula” (= “moi”). Jotenkin tuo “bula” kuitenkin symboloi paljon enemmän kuin pelkkä tervehdys. Joka paikassa lukee bula, jokaisessa turistikräässässä, pyyhkeessä ja kassissa lukee bula. Perinteisen suomalaisen mentaliteetin omaavana ihmisenä häkellyn tästä ihmisten kohteliaisuudesta ja mielenkiinnosta minua kohtaan.

 

Aasinsiltana tästä voin jakaa mietteitä muutamilta päiviltä, joita vietimme oikealla paratiisisaarella. Päätimme siis ottaa 3 yön ja 4 päivän paon Nadista Bounty Islandille. Tämä saari oli kuin postikortti, niinkuin edellisestä tekstistä huomattiin. Nämä 3 päivää sujuivat rattoisasti ja meidän päivärytmikin on muuttunut täysin poikkeavaksi Suomeen verrattuna. On hauska huomata, kun ei ole käsitystä kellonajoista ja seuraa päivää vain auringon mukaan, alkaa ihminen (aka me) toimimaan sen mukaan. Aurinko nousee täällä noin puoli 6 aikaan ja laskee kl. 18 pintaan. Eli koko Fidzillä viettämämme ajan olemmen nousseet 5-6 aikaan ja menneen nukkumaan 20-21 aikaan. Jopa Eppu. On ollut mahtava saada seurata auringonnousua ja kuunnella lintuja aivan hiljaisella saarella. 

Snorklauksesta sen verran, että olen aika pro siinä. Eppu kommentoi tyyliäni enemmänkin “säntäileväksi”. Itse halusin vain löytää kaikki parhaat kalamestat samalla sekunnilla.. Pikkuhaita emme nähneet snorkaltessa, mutta meritähtiä, tiikerikaloja ja vankilakaloja näkyi. Ehkä tästä tulee uusi harrastukseni. Ainut ikävä asia, jonka voin myöntää meidän paratiisisaaresta, oli juomien hintataso. Ruuat kuuluivat hintaan, mutta juomat jouduttiin erikseen maksamaan. Esimerkiksi 1.5 litran  juomavedestä sai pulittaa 7 FD (2.90e) ja täällä maissa sama puteli maksaa kaupassa 1.70 FD (70snt). Helppo on veloittaa, kun ei muualta voi käydä ostamassa

Bounty Islandille minulla ei ollut toimivaa Wifiä. Aluksi närkästyin jopa asiasta, sitten totuin siihen. Nyt kun olemma takaisin Nadissa ja minulla on käytössä majapaikkamme netti, huomaan kuinka hermostuneeksi se tekee minut, varsinkin silloin, kun se ei toimi. Koko ajan muka pitäisi olla katsomassa tai googlettamassa jotain. Oli hauska huomata tämä ero Bounty Islandiin verrattuna. Plus olimme myös tottuneet saarelle täydelliseen hiljaisuuteen, sillä mökkimme sijaitsivat muutaman kymmenen metrin päässä rannasta ja baarista. Nyt ei pysty oikein rauhoittumaan, kun kuulee koko ajan Nadin majapaikkamme kaikki äänet. Niin se ihminen vaan muutamassa päivässä tottuu.  

Nyt on enää 2 päivää jäljellä Fidzia ja sen jälkeen kohteena on Uusi-Seelanti! Olen innoissani. Se ei ehkä hirveästi mieltä kohenna, että siellä lämpötila on alhaisempi kuin täällä (16-20 astetta). Toisaalta sain käristettyä mahani jo saarella mukavasti niin on mukavampi olla vähän pidemmissä vaatteissa. Eli 2 tehoakasta päivää peliaikaa vielä jäljellä. Nyt suuntana iltaruokailu. Vähän on jo joutunut itkeen täällä ruokakulttuurin kanssa, kun “joutuu” syömään ulkona joka päivä. Freessiä ruokaa ei ole paljoa tavattu, vaan tunnen brittiläisen ruuan rasvan ja suolan tukkivan verisuoniani.  Pian kuintekin Uusi-Seelanti ja normaali ruokakauppa! 

Xoxo

Annika