Kun kaikki hieno loppuu, jäljelle jää matematiikka

 1 kiivetty vuori
 1 rikkoutunut rinkka
 1 ostettu rinkka
 2 maanosaa
 2 oksennustautia
 3 rikkoutunutta housuasustetta
 4 rikkoutunutta tai hävinnyttä kenkäparia
 5 kuukautta
 6 maata
 7 simkorttia
 9 alusta loppuun katsottua televisiosarjaa
10 lentokenttää
10 maistettua suklaamerkkiä
13 lentoa
17 skumppapulloa
17 tavattua kansallisuutta
20 kuntosalia
21 facebookkaveria
24 kaupunkia
33 hostellia, hotellia, airbnb't
53 383 matkustettua kilometria

Viisi kuukautta sitten otimme tavoitteeksi tutustua syvällisesti lukemattomiin erilaisiin kulttuureihin, löytää itsemme ja ottaa selvää onko keskiluokkainen elämä Suomessa sen arvoista. Osaamme vastata näihin kysymyksiin aiempaa huonommin, mutta samalla tunnemme kysymykset paremmin ja siksi voimme sanoa kasvaneemme ihmisinä yhtä paljon kuin Madventureksen äijät.

Samoin kuin Riku ja se pitkäletti kerromme kasvustamme kuin kesällä kotiutuneet inttiapinat: yhtä usein ja lähinnä hokemilla. Kaikki saavat tietää että maailmalla kulttuuri merkitsee. Ihmiset elävät oikeasti eri tavoilla yhteiskunnasta riippuen. Suomalaiset säännöt eivät ole turhia eikä muslimit valtaa Suomea. He eivät edes tee sitä maissa, joissa ovat olleet satoja vuosia enemmistönä.

Ennen kaikkea osaamme sanoa uusia asioita toisistamme. Vietimme lähes poikkeuksetta 24 tuntia vuorokaudesta senttien tai korkeintaan metrien päässä toisistamme. Se vaatii kestävyyttä, voimaa, ketteryyttä, koordinaatiokykyä, venyvyyttä ja kunto eli kaikkea mitä crossfitissä tarvitaan. Silti useimmista tilanteista selvisimme, koska meillä molemmilla oli riittävän iso hauis.

Lempipaikka jokapäiväisessä matkailuelämässä:

Annika = ruokakauppa, Aldi

Eppu = hotellihuoneen sänky

Epun eniten matkoilla vislaama laulu: Tapani Kansa - Satumaa

Annikan eniten vihaama laulu kaikista maailman lauluista ikinä: Tapani Kansa - Satumaa

Kolme lempilaulua matkalla:

Annika: Paul Kalkbrenner - Sky and Sand, Paul Kalkbrenner - Feed your head, Sanni - Mitähän vittua

Eppu (ei vislaamaa): Pet Shop Boys - New York City Boy, Mikko Alatalo - Känkkäränkkä, Michael Jackson - Man in the mirror

Lempieväs matkalla:

Annika: papaija ja mango

Eppu: pähkinät

Lempimaa:

Annika: : Uusi-Seelanti

Eppu: Uusi-Seelanti

Lempikaupunki:

Annika: George Town, Malesia

Eppu: Queenstown, Uusi-Seelanti

Vaikuttavin paikka: 

Annika: Mount Wellington, Tasmania, Australia

Eppu: Malesia kokonaisuudessaan

Vaikuttavin yksityiskohta paikoista:

Annika: Malesian kolmen kulttuurin yhteiselo

Eppu: kuinka pieni asia valtiojärjestys on koko yhteiskuntaan nähden

Hurjin kokemus:

Annika: Milduran viinitilatyöskentely
Eppu: Milduran appelsiinifarmityöskentely

Ensimmäinen asia, joka tulee Suomesta mieleen kun mietin nyt:

Annika: ruisleipä
Eppu: säännöt

Lämpöennätys matkalla +43astetta, Paikka: Mildura, Australia

Alin päivälämpötila: +11 astetta, Mount Wellington, Australia

Ah, ihana Malesia!

Malesia on kyllä niin kiva. Kolme erilaista kulttuuria lyöty yhteen ja me turistit saadaan nauttia niiden kaikkien parhaista puolista. Olemme saapuneet Kuala Lumpurista George Towniin. Junalla taas puksutimme tänne. Tällä kertaa juna oli uudempi, kuitenkin ilmastointi toimi taas turhan tehokkaasti niin sain istua junamatkan takki päällä.

Tulimme ensin Kuala Lumpurista junalla Butterworthiin ja siitä otimme lautan George Towniin. Hauskaa oli, että lauttaterminaalissa piti vaihtaa Malesian ringgit schillinkeihin, jotta saatiin tiputtaa kolikot pieneen laitteeseen. Oi tätä nykyaikaa.

George Town on ollut kohteena miellyttävä. Täällä on myös Unescon maailmanperintökohde, jota kävinme yksi päivä ihastelemassa. Hienoja rakennuksia ja ympäriinsä katutaidetta. Ja sairaasti kiinalaisiaturisteja. Aina kun yritti ottaa kuvaa katutaiteesta niin vähintään yksi kiinalainen oli kuvassa. Little Indianin myös löysimme tästäkin kaupungista. Oli ihanan tunnelmallinen paikka ravintoloineen ja kojuineen. On taas myös tultu maisteltua, vaikka minkälaista ruokaa. Aina välillä vähän paremmalla menestyksellä ja välillä vähän huonommalla. Tällä hetkellä paistetut nuudelit tulevat jo korvistani ulos, mutta laksaa (mausteinen nuudelikeitto) voisin syödä loputtomiin.

Kävimme myös yhtenä päivänä Monkey Beachilla! George Townissa ei ole kunnon biitsejä ja jos haluaa löytää hyvän, niin täytyy vähän retkeillä kauemmaksi. Noh. Ensin menimme bussilla tunnin biitsille. Kilometrejä ei varmasti ole montaa, mutta liikenne ja huonot tiet vaikeuttavat liikkumista. Kun pääsimme "rannalle", kerrottiin meille, että rannalle täytyy ottaa vene tai kävellä luonnonpuistossa 3.5km. Meinasin repiä pelihousuni, koska olin varautunut mukavaan lötköttelypäivään enkä mihinkään raskaaseen tuntien kestämiseen liikkumiseen. Päätimme sitten kävellä rannalle, mikä oli loppujen lopuksi huippua! Pientä viidakkotietä painoimme eteenpäin, välillä ylittäen kaatuneita puunrunkoja ja välillä meressä kävellen. Lopulta pääsimme rannalle olin niin hiestä märkä (+34 astetta), mutta fiiliksissä. Ranta oli poukamassa ja siellä ei ollut hirveästi ihmisiä. Mahti kokemus. Viidakkoreissulla näimme; apinoita, rapuja, pikkulinnun kokoisia perhosia, liskoja ja kuolleita kaloja. Päivän eläinbongailut tuli täyteen.

Tänään lähdemme vielä reissumme viimeiseen kohteeseen; Langkawiin. Pääsemme taas lauttaan, mutta tällä kertaa 3 tunniksi. Onneksi aamulla tuore syöty papaija helpottaa oloa.

Xoxo
Annika

Biksut raksahaalarien päälle?

Minä ja Annika menimme malesialaiseen vesipuistoon ja oletimme näkevämme useita bikineitä, koska kyse on sentään vedessä leikkimisestä eikä ole kivaa jos vaatteet kastuvat. Jos ihmisillä olisikin enemmän päällä, he varmaan käyttäisivät kokopitkiä uima-asuja tai shortseja. Joka tapauksessa Annika halusi laittaa bikinit, koska ne ovat hänen uima-asunsa.

Suurin osa vesipuiston asiakkaista oli pukeutunut kokopitkään oloasuun. Sellaiseen, mitä me käyttäisimme sohvalla. Minusta se näytti keväältä 2011. Suomi oli voittanut jääkiekon maailmanmestaruuden ja lähtenyt juhlimaan kevätpakkasessa kaikkien kaupunkien keskustoihin, siihen torin ainoaan suihkulähteeseen, jossa vesi jo virtaa.

Olen yleensä aika herkkä aistimaan kulttuurisesti tarkoituksenmukaista toimintaa, mutta nyt olin 4-vuotias, joka repii äitiään hihasta ja kysyy: “eiks noi kastu”. En väitä tietäväni miltä annikasta tuntui, kun jokaisen miehen ja naisen katseet raapivat ja nuolivat häntä, mutta voin kertoa miltä se vaikutti. Katseen kohdistuessa Annikan bikineihin, unohdettiin kaikki muut häneen liittyvät asiat.

Annika on valkoihoinen, eurooppalainen ja useimpien mielestä kristitty, mutta koska hän on nainen, hän on vastuussa Sunway Lagoonin vesirengasradan moraalisesta tilasta. Sukupuoli on jännä asia, kun se ylittää etnisyyden ja kansallisuuden. Minä olin myös ilman paitaa, mutta en kokenut kertaakaan sukupuolista paheksuntaa.

Toisinaan Annika luki mielestäni ihmisten ilmeitä ja eleitä väärin koska hän ajattelee toimivansa vastoin moraalista koodia. Julkisessa tilassa oleminen onkin äärimmäisen herkkä ja tunteellisesti latautunut asia. Ihmiset lukevat toisista lähteviä viestejä koko ajan missä tahansa tilanteessa ja pyrkivät käyttäytymään toisia kunnioittavalla tavalla. 

Varsinkin vierailla ja muukalaisilla se johtaa jatkuvaan anteeksipyytelyyn ja itsesyyttelyyn, vaikkei kukaan sitä edellytä. Malesian vesipuistossa oli sallittua käyttää bikineitä ja näimme paljastaviakin asuja. Vesipuiston epävirallinen naisille osoitettu pukukoodi vain loi vaikutelman, että parasta muille olisi jos pukeutuisi peittävästi.

Aussit hyvästelty ja halpojen ruokien maa kohdattu!

Pientä päivitystä voisin vähän täällä blogin puolellakin tehdä. Muut somet laulaa, mutta jotenkin hirveän raskasta on ollut istua koneen äärelle. Nyt kuitenkin kirjoittelen jo Kuala Lumpurista (!!). Kreisii. Niin se aika vain sujahtaa, 2 viikon päästä on jo kotiinpaluu.

Tosiaan Ausseihin palatessani vielä, tarkemmin sanoen Hobarttiin Tasmaniaan. Vietimme Hobartissa abouttiarallaa vähän alle viikon ja tykästyimme kaupunkiin hurjasti! Saapumispäivänä bongasimme heti paikalliset markkinat; Salamanca Market, jotka ovat joka lauantai ja suuresti kehutut. Löysimme sopivasti gini- ja viskimaistelukojut ja pannaritkojun. Eli vietimme lauantain näitä tuotteita maistellen. Löysimme myös paikallisia kirsikoita, jotka olivat todella halpoja, sillä kirsikkasesonki oli loppumaisillaan. Australiassa on hassua, että koko ajan on jonkun hedelmän sesonki ja sitä saa halvalla ja se on hyvää.

Pääsimme myös todistamaan omaa urheilullisuuttamme, sillä patikoimme Mount Wellingtonin huipulle. Olimme jo aiemmin päättäneet, että haluamme Tasmaniassa kiivetä jollekkin vuorelle ja tämä vuori koitui meidän kohteeksi. Aivan mahtavat näkymät ja erilainen kokemus. Toisin sanoen vedimme jyrkkää ylämäkeä ja kinttupolkua 2 tuntia ylös, jolloin olimme aivan hiestä märät, nälkäisiä ja alastulo lähinnä itketti. Olimme ostaneet evästä ja punkkupullon, jonka aattelimme korkata päästyämme huipulle. No lasillisen joimme, sillä alastulo punkun vaikutuksenalaisena ei houkuttanut, sillä oli vaikeuksia muutenkin jo pysyä kivien päällä pystyssä. Selvisimme kuitenkin alas ja matka kestikin "vain" reilut puoltoista tuntia.

Yksi Hobartin huippuhetkistä oli, kun pääsimme hollantilais-&kanadalaisvahvistuksen kanssa juhlimaan Australian Dayta eli aussien kansallispäivää. Onneksi meillä oli kasassa hyvä porukka, sillä tämän päivän juhlinta jäi aussien puolelta erittäin laimeaksi. Onneksi Epulla oli edes Australian Day-hattu päässä koko päivän, niin juhlatunnelma oli edes vähän taattu. Tasmania oli kyllä miellyttävä kohde, vaikka vain kaksi kaupunkia kerkesimme kiertää. 

Vietimme viimeiset Aussipäivät Sydneyssa, sillä lento Singaporeen lähti sieltä. Vähän haikein mielin jätin Australian taakse. Siellä tuli kuitenkin tämän reissun aikana vietetty eniten aikaa. Viimeisen viikonlopun aikana emme tehneet mitään järin mullistavaa. Minä lähinnä fiilistelin aamupalaa syödessäni Sydneyn oopperatalon näkymää ja Aldin tuoreita viikunoita. Vaikka haikein fiiliksin jätin Australian taakse, silti Aasia kutkutteli. Halvat ja hyvät ruuat!

Saavuimme Singaporeen 7 tunnin lentomatkan jälkeen viime maanantaina hieman väsyneinä. Neljän päivän sisällä olimme matkustelleet Launcestonista Sydneyyn ja Sydneysta Singaporeen. Mielestäni Singaporea on erittäin helppo lähestyä, jollei ole ennen Aasiassa ollut, sillä se on sen verran länsimaalainen kompleksi ja vettä saa juoda hanasta. Olimme valinneet hotellin Geylangin alueelta, joka sitten myöhemmin googlettamisen jälkeen saimme selville, että tämänkin alue oli ns. red-ligth-districtia, kuten ensimmäinen kohde Ausseissa, Kings Cross. Noh, alue oli ravintoloiden kannalta huippu! Halpaa ja erittäin paljon erilaisia kohteita, jossa voi syödä!

Olimme vain muutaman päivän Singaporessa ennen matkan jatkoa Kuala Lumpuriin. Kerkesimme käydä katsastamassa keskustan, China Townin, Little Indianin ja Marina Bayn puistoineen. China Town sykähdytti. Ostimme jopa maisteluun kiinalaisia karkkeja ja kiinalaita "synttärikakkua", sillä China Town oli täynnä erilaisia juhlimisjuttuja kiinalaisten uuden vuoden takia. Karkit ja kakkut eivät sykähdyttäneet, mutta hauska maistelukokemus. Singapore oli kaupunkina jees, mutta jotenkin sen niiin länsimaalaisuus sääntöineen ja korkeineen pilvenpiirtäjineen jätti kylmäksi. Olen paljon tyytyväisempi päästessäni kokemaan ns. oikeaa Aasiaa. Kuitenkin meidän kaupunginosa oli kuitenkin huippu verrattuna Singaporen keskustan kliinisyyteen.

Saavuimme torstaina Kuala Lumpuriin junalla. Vähän jännitti jo etukäteen, minkälaisia junia täällä on, mutta voin sanoa, että toimii! Sitä en vielä oikein ymmärtänyt, että Singaporesta Kuala Lumpuriin junamatka kestää reilut 7h ja matkaa on n.350km... Juna oli kuitenkin perus VR, vaikka ilmastointi oli hiukan liian lujalla (vietimme junamatkan takit päällä ja pyyhkeet peittoina) ja WC-tyyppejä oli kaksi; sitting toilet ja squat toilet. Olimme varanneet Kuala Lumpurin hostellin China Townista ja junamatkan jälkeen pääsimme hyvin perille. Nälkäkiukkuisen lähdimme metsästämään ruokaa ja päädyimme paikkaan, jossa söin nuudeleita, jotka näyttivät, että olivat liman peitossa ja meitä veloitettiin pähkinöitä ja kosteuspyyhkeitä, jotka tuotiin pyytämättä pöytään. Muutaman päivän jälkeen asia vaan hihityttää, mutta silloin matkustuksen jälkeen vaan kiukutti.

Oikeastaan nyt vasta kaksi kunnollista päivää takana Kuala Lumpuria ja voin sanoa, että tykkään tästä kaupungista. Ihmiset ovat ystävällisiä, puuroa löytynyt kaupasta, uusia makuelämyksiä koettu, muutamat basaarit kierretty ja China Townin hektisyys koettu. Ehkä suurin minulle pohdintaa aiheuttanut on se, kuinka normaalisti naiset täällä käyskentelvät pään peittävää huivia käyttäen. Tunsin itseni ulkopuoliseksi kävellessäni kaupungilla hiukset hulmuten. Joka paikassa on myös kauppoja, joissa myydään vaikka minkälaista pään peittävää huvia. Ei ole vain mustia tylsiä huiveja, joita olen itse tottunut näkemään, vaan on värikästä, kuviollista, timanttisia yms. Hauskaa kokea tämä ja se on myös avannut vähän silmiäni.

Molemmat ollaan fiilistelty myös erilaisia ruokia täällä. Ollaan syöty sekä ei-niin-maittavaa ruokaa ja superia ruokaa. Ollaan myös nähty iltavalaistuksessa Kuala Lumpurin kaksoistornit ja pyöritty ympäri China Townia. Odottelen innolla, mitä tänää tapahtuu, sillä tänään on kiinalaisen uudenvuoden aatto! Ja koska hostellimme on China Townissa, niin jotain hassua voi nähdä! Keskiviikkona aiomme hyvästellä Kuala Lumpurin ja iskeä Pedangiin, George Towniin, joka on tituleerattu Malesialaisen ruua pääkaupungiksi. Olen innoissani.

xoxo
Annika