Eilen tuli reissumme yksi etappi, sillä olemme olleet nyt 3kk reissun päällä. Käsittämätöntä, miten aika kuluu nopeasti, mutta kuitenkin kun ajattelen esimerkiksi Fidzia, niin tuntuu Boynty Islandin paratiisi viime vuoden kesälomareissulta.
Näkymä omasta olkkarista. Eli meidän asunnon yksi ulkoseinä.
Emme ennen olleet kumpikaan ollut Aasiassa ennen Bali-reissuamme. Sen takia varmasti olemme kokeneet kaikke erilaiset kulttuurierot erittäin voimakkaana, sillä meillä ei ole aikaisempaa vertauskohdetta. Kuten Eppu jo aiemmin kirjoitti pikkulapsista, jotka tulevat myymään rannenauhoja rannalla, ovat tämänkaltaiset “kulttuurishokit” olleet isoimpia. Emme kumpikaan olleet tottuneet siihen, että kävellessä kaduilla tai pötköteltäessä rannalla kaikki yrittävät myydä jotain, eikä rauhassa saa kulkea. Kamalinta on juurikin nuo pikkulapset. Puoltoista viikkoa nyt Balilla olleena voi sanoa jo, että asiaan on alkanut tottua. Enää se ei ahdista/ärsytä/raivostuta niin paljoa. Liikenteeseen emme ole kyllä vielä tottuneet, tai töötin käyttöön.
Viimeiset puolitoista viikkoa ovat menneet rennosti pikkuhiljaa tutustuen tähän uuteen maahan ja paikkaan. Joulummekin kerkesimme viettämään hollantilaispariskunnan kera. Pakko myöntää ettei suurta joulufiilistä ollut, kun aloitin jouluaaton biitsilla oleillen ja surffaten. Eppu kuitenkin päätti aiemmin jo, että hän haluaa tehdä meille aattoglögit. Palatessamme kotiin tuoksui koko asunto glögiltä ja se nostatti joulumieltä jopa tässä yli +30asteen helteessä! Jouluateriammehan tosiaan koostui salaatista, Lauran äidin leipomasta limpusta, tonnikalasta, tempestä ja tofusta. Vähän erilainen joulupäivällinen!
Olen tosiaan surffannut elämäni ensimmäisen kerran täällä! Oli erittäin hauskaa, vaikka olinkin ruhjeilla ja mustelmilla seuraavat kolme päivää. Surffaus oli yksi asia, jonka halusin tehdä Balilla. Itseasiassa halusin tehdä sen jo Australiassa, mutta surffikurssin hinnat olivat niin suolaiset niin päätin suosiolla odottaa. Olen myös syönyt kasoittain indonesialaista ruokaa. Ruoka on erittäin hyvää ja koostuu aina milloin kanasta, tempestä, tofusta, kalasta, riisistä ja erilaisistä höyrytetyistä kasviksista. Vaikka ruoka hyvää onkin, niin silloin tällöin kaipaisin rapsakkaa kasvista kylkeen.
Hienoimmat ateriakokemukseni ovat kyllä olleet Bali-reissun alussa, kun menimme epäilyttävän näköiseen pikku indonesialaiseen ravintolaan syömään. Itse olisin kävellyt ohi ja todennut paikasta, etten aio hankkia mahatautia tällä reissulla tuosta paikasta, mutta koska meillä oli paikallinen vahvistus mukana, niin uskaltauduin tähän paikkaan. Ja onneksi menimme! Istuimme ilman kenkiä lattialla ja söimme todella maittavaa ruokaa tulisella kastikkeelle höystettynä. Maustoin myös kananjalkaa (en sitä lihaosaa vaan sitä missä on varpaat) ja kanansuolta. Molemmat oli tehty mukavan rapsakkaaksi öljyssä. Löysin myös uuden ruokarakkauden; paikallinen soijakastike! Ei missään nimessä samanlaista kuin Kikkoman, vaan paksua ja enemmänkin siirrappimaista. Ai että. Itse en uskaltautunut syömään käsilläni niinkuin muut ravintolassa, vaan pidättäydyin haarukassa. Todellakin unohtamaton ensikosketus indonesialaiseen ruokaan.
Biitsillä on tultu pötkötettyä paljon ja rusketustakin on jo tarttunut, jes! Olen myös päässyt ajelemaan skootterilla. Kaikki nimittäin liikkuvat täällä skootterilla. Kävellen tottakai pääsee paikkoihin, mutta tuossa kuumuudessa käveleminen on aika tuskallista. Alan jo pikkuhiljaa tottumaan liikenteeseen ja siihen, että takani istuu 96-kiloinen möntti, joka hintsun verran estää skootteria kiihtymästä.
Huomenna ajattelimme lähteä skootterilla Ubudiin! Pääsee vähän muuallakin käymään kuin vain Seminyakissa. Ajattelimme ainakin käydä Monkey Forrestissa ja katsoa kulttuuria (=temppeleitä). Sen jälkeen voimmekin pötköttää mukavasti loppuloman Seminyakissa. Ei vaiskaan, ajattelimme lähteä Gileille uudenvuoden jälkeen!
Xoxo,
Annika
Kaksi hullua joulufiilistelijää
