maanantai 28. joulukuuta 2015

Ruoka aina mielessäin, myös Balilla

Eilen tuli reissumme yksi etappi, sillä olemme olleet nyt 3kk reissun päällä. Käsittämätöntä, miten aika kuluu nopeasti, mutta kuitenkin kun ajattelen esimerkiksi Fidzia, niin tuntuu Boynty Islandin paratiisi viime vuoden kesälomareissulta.

Näkymä omasta olkkarista. Eli meidän asunnon yksi ulkoseinä.

Emme ennen olleet kumpikaan ollut Aasiassa ennen Bali-reissuamme. Sen takia varmasti olemme kokeneet kaikke erilaiset kulttuurierot erittäin voimakkaana, sillä meillä ei ole aikaisempaa vertauskohdetta. Kuten Eppu jo aiemmin kirjoitti pikkulapsista, jotka tulevat myymään rannenauhoja rannalla, ovat tämänkaltaiset “kulttuurishokit” olleet isoimpia. Emme kumpikaan olleet tottuneet siihen, että kävellessä kaduilla tai pötköteltäessä rannalla kaikki yrittävät myydä jotain, eikä rauhassa saa kulkea. Kamalinta on juurikin nuo pikkulapset. Puoltoista viikkoa nyt Balilla olleena voi sanoa jo, että asiaan on alkanut tottua. Enää se ei ahdista/ärsytä/raivostuta niin paljoa. Liikenteeseen emme ole kyllä vielä tottuneet, tai töötin käyttöön. 


Viimeiset puolitoista viikkoa ovat menneet rennosti pikkuhiljaa tutustuen tähän uuteen maahan ja paikkaan. Joulummekin kerkesimme viettämään hollantilaispariskunnan kera. Pakko myöntää ettei suurta joulufiilistä ollut, kun aloitin jouluaaton biitsilla oleillen ja surffaten. Eppu kuitenkin päätti aiemmin jo, että hän haluaa tehdä meille aattoglögit. Palatessamme kotiin tuoksui koko asunto glögiltä ja se nostatti joulumieltä jopa tässä yli +30asteen helteessä! Jouluateriammehan tosiaan koostui salaatista, Lauran äidin leipomasta limpusta, tonnikalasta, tempestä ja tofusta. Vähän erilainen joulupäivällinen!


Olen tosiaan surffannut elämäni ensimmäisen kerran täällä! Oli erittäin hauskaa, vaikka olinkin ruhjeilla ja mustelmilla seuraavat kolme päivää. Surffaus oli yksi asia, jonka halusin tehdä Balilla. Itseasiassa halusin tehdä sen jo Australiassa, mutta surffikurssin hinnat olivat niin suolaiset niin päätin suosiolla odottaa. Olen myös syönyt kasoittain indonesialaista ruokaa. Ruoka on erittäin hyvää ja koostuu aina milloin kanasta, tempestä, tofusta, kalasta, riisistä ja erilaisistä höyrytetyistä kasviksista. Vaikka ruoka hyvää onkin, niin silloin tällöin kaipaisin rapsakkaa kasvista kylkeen. 


Hienoimmat ateriakokemukseni ovat kyllä olleet Bali-reissun alussa, kun menimme epäilyttävän näköiseen pikku indonesialaiseen ravintolaan syömään. Itse olisin kävellyt ohi ja todennut paikasta, etten aio hankkia mahatautia tällä reissulla tuosta paikasta, mutta koska meillä oli paikallinen vahvistus mukana, niin uskaltauduin tähän paikkaan. Ja onneksi menimme! Istuimme ilman kenkiä lattialla ja söimme todella maittavaa ruokaa tulisella kastikkeelle höystettynä. Maustoin myös kananjalkaa (en sitä lihaosaa vaan sitä missä on varpaat) ja kanansuolta. Molemmat oli tehty mukavan rapsakkaaksi öljyssä. Löysin myös uuden ruokarakkauden; paikallinen soijakastike! Ei missään nimessä samanlaista kuin Kikkoman, vaan paksua ja enemmänkin siirrappimaista. Ai että. Itse en uskaltautunut syömään käsilläni niinkuin muut ravintolassa, vaan pidättäydyin haarukassa. Todellakin unohtamaton ensikosketus indonesialaiseen ruokaan. 


Biitsillä on tultu pötkötettyä paljon ja rusketustakin on jo tarttunut, jes! Olen myös päässyt ajelemaan skootterilla. Kaikki nimittäin liikkuvat täällä skootterilla. Kävellen tottakai pääsee paikkoihin, mutta tuossa kuumuudessa käveleminen on aika tuskallista. Alan jo pikkuhiljaa tottumaan liikenteeseen ja siihen, että takani istuu 96-kiloinen möntti, joka hintsun verran estää skootteria kiihtymästä.


Huomenna ajattelimme lähteä skootterilla Ubudiin! Pääsee vähän muuallakin käymään kuin vain Seminyakissa. Ajattelimme ainakin käydä Monkey Forrestissa ja katsoa kulttuuria (=temppeleitä). Sen jälkeen voimmekin pötköttää mukavasti loppuloman Seminyakissa. Ei vaiskaan, ajattelimme lähteä Gileille uudenvuoden jälkeen!

Xoxo,
Annika
Kaksi hullua joulufiilistelijää

lauantai 26. joulukuuta 2015

Ajattele sen olevan pienikokoinen robotti

Suomalaisen päiväkotiasukin ikäinen hahmo kävelee hiekassa laiskalla askelluksella rantatuolejamme kohti. Hieman liian laihan lapsen kasvoilla on samanlainen tyhjä ilme kuin niillä onnettomille, jotka on raahattu aikuisten rapujuhliin ja käsketty olemaan hiljaa. Pojan jalka osuu tuolini selkänojaan, kun hän ojentaa kätensä 10 sentin päähän naamastani. Kädessä on kasa itse tehtyjä rannerenkaita. 

“1 dollar, please"

Mielessäni alkaa myllertää. Huomaan, että otan etäisyyttä ja ihmettelen. Mitäs tässä oikein tapahtuu. Yrittääkö lapsi myydä jotain vai kerjääkö hän vain? Miksi lapsi on täällä? Kuka hänet on laittanut tänne? Onko lapsen pakko olla täällä? 

Lapsi on vieläkin siinä: “1 dollar please"

Sitten samastun ja tuomitsen. Lapsen ei pitäisi olla täällä. On kauheaa, että lapsi on täällä. Vanhemmat ovat vastuuttomia, kun pakottavat lapsen tänne. Lapsi tulisi ottaa pois vanhemmilta. Lasta täytyy jotenkin auttaa. 

Lapsi laskee sekunteja siihen, kun hän on saanut luvan lähteä seuraavan asiakkaan luokse: “please” 

Tuomiota seuraa ongelman kieltäminen. En voi auttaa lasta, vaikka tekisin mitä. Ei lapsella ole hätää vaan hän on täällä vanhempiensa kanssa. Lapselle myyminen on vain leikkiä eikä hän kärsi tilanteesta. Lapsi ei tarvitse rahojani vaan hän saa ruokaa muutenkin.

Lapsi pitää kättä kasvojeni edessäi, mutta on lopettanut opetellun lauseen hokemisen.

Kieltämisestä seuraa epätoivo. Millään mitä teen ei ole mitään väliä. Jos ostan lapselta tavaraa, lapsi on täällä huomennakin, jos en osta, käy samoin. Jos annan hänelle rahaa ostamatta jotain, raha menee silti vanhemmille eikä mikään muutu. 

Lapsi lähtee eleettömästi pois, mutta hänen takaansa on tulossa jo toinen.

Nyt ei ole jäljellä muuta kuin todellisuuden hyväksyminen. Lapsi on täällä nyt. Voin auttaa  lapsen tilannetta rahalla, mutta silläkin on omat huonot puolensa. Kun ostan lapselta tuotteita, murto-osa tuotoista menee lapselle ja hänen perheelleen. Samalla lapsi- ja orjatyöhön perustuva myyntityö saa hyväksyntänsä. Voin näyttää esimerkkiä ja ostaa tuotteita pelkästään aikuisilta, mutta se saattaa vaikeuttaa lapsen tilannetta.

Pirullisten ongelmien edessä ihmisistä tulee yleensä kyynikkoja. Kyynikko näkee asioiden parantamisen mahdottomana, koska yksin on niin hemmetin vaikea muuttaa kaikkea nyt ja heti. Syyllisyyden edessä kyynikon on lopulta pakko ajatella lapsia pienikokoisina tarjoilijarobotteina, joita ei voi käyttää hyväksi tai kohdella kaltoin.

Eppu











keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Reppureissaajien TOP-whatever

Top 3 Kaupungit 

Annika

1.Melbourne - voittaja tunnelmien ja kujien vuoksi
2.Queenstown
3.Byron bay

Eppu

1.Queenstown, New Zealand - parasta satumainen laaksomaisuus ja aktiivinen nuorekkuus
2.Melbourne 
3.Byron bay

Top 3 Hostellit

Annika:

1. Aussie way hostel, Brisbane  - Voitto kokemuksen kautta: saimme oman hostellirakennuksen mukavan parin kanssa, johon tutustuimme läheisesti
2. Lords lodge, Melbourne
3. Coastal appartments, Oamaru, New Zealand

Eppu

1. Sir Cedricks bungi backpackers, Queenstown,  New Zealand -  Meillä oli oma “mökki” ja hostellin ihmisiin oli helppo tutustua bileseurana tai vain random moikkaustuttuina
2. Chevre Palms, Surfers beach
3. Lords lodge, melbourne

Top 5 kokemukset

Annika 

1. Milduran viinitilatyöskentely
2. Fidzi Bounty Island
3. Milford sound, New Zeland
4. Australian zoo, Brisbane
5. Newcastlen ranta, Australia

Eppu 

1. Milduran työshokki ja working hostelelämä
2. Queenstownin näkymät
3. Fidzin täyshoito bounty islandilla
4. Newcastlen rantalöytö ja aaltoleikit
5. Australia Zoo

Top 3 mieluisimmat rahantuhlauskohteet

Annika 

1. Jälkkäri 
2. Skumppa
3. Salimaksu

Eppu

1. Skumppa ja suklaa
2. Kuntosalit
3. Hyvät oluet 

Top 3 ei ihmisistä johtuvat ärsyttävyydet

Annika 

1. Ötökät
2. Ilmastoinnin puuttuminen hostelleista 
3. Salille pääsyn vaikeus

Eppu

1. Kuumuus jota ei pääse pakoon 
2. Kamojen kantaminen
3. Australian pinta-ala

Top 3 muista ihmisistä johtuvat ärsyttävyydet 

Eppu

1. Hostelliasukkkaiden itsekeskeisyys
2. Australian aksentista johtuvat monitulkintaisuudet
3. Annikan perfektionismi

Annika 

1. Ihmiset
2. Tungos
3. Epun kiukuttelu

Top 3 itsestä johtuvat ärsyttävyydet

Eppu

1. Mielialojen jatkuva vaihtelu
2. Itsekeskeinen kiukuttelu Annikalle typeristä asioista 
3. Someselailun neuroottisuus

Annika

1. Perfektionismi ruoanasettelun suhteen
2. Kiukuttelu Epulle
3. Kärsimättömyys kun asiat ei tapahdu Annikan haluamalla tavalla 

Top 3 Muihin ihmisiin liittyvät ilonaiheet

Annika 

1. Eppu
2. Ihmisten ystävällisyys 
3. Randomien tervehtiminen kadulla 

Eppu

1. Yhteispelin sujuvuus Annikan kanssa 
2. Annikan tuntemaan oppiminen kauttaaltaan 
3. Ihmisten aito uteliaisuus ja ystävällisyys 

Top 3 itseen liittyvät ilonaiheet 

Annika 

1. Oppinut rentoutumaan 
2. Kokemusten jakaminen Epun kanssa
3. Ruoanteoasta nauttiminen

Eppu 

1. Tehokkuus yllättävissä paikoissa
2. Yhteispelin sujuvuus Annikan kanssa
3. Henkisten romahdusten poissaolo

Top 3 suolainen ruoka

Annika

1. Mangochicken curry, riisi ja naanleipä pikaintialaisessa
2. Seafoodnoodle
3. Thai Red curry

Eppu 

1. Paistettu riisi ja mitä vaan
2. Chicken korma curry riisillä ja naanleivällä
3. Suurnuudelit sweet sour kastikkeella ja kengurulihapullat

Top 3 makeat ruoat 

Annika 

1. Amerikkalaiset pannukakut ja vaahterasiirappi
2. Lindt ja whittakers suklaat 
3. Suklaajuustokakku

Eppu 

1. Suklaajuustokakku
2. Snickersjuustokakku
3. Amerikkalaiset pannukakut ja mitä vaan 

Top 3 syödyin elintarvike matkalla (syöntikerroilla laskettuna) 

Annika

1. Kananmuna
2. Jogurtti 
3. Riisikakku

Eppu 

1. Kananmuna 
2. Jogurtti
3. Pähkinät 

Top 3 juoduin juoma (vettä ei lasketa)

Annika 

1. Cocis zero
2. Skumppa 
3. Valkoviini 

Eppu

1. Cocis light 
2. Tuoremehu
3. Skumppa

Top 3 hostellien kivat puolet kokemuksen valossa

Annika

1. Mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin 
2. Yhteiskeittiö
3. Miljöö

Eppu 

1. Mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin
2. Vaivattomuus ja helppous 
3. Hostellien keskinäinen vaihtelu 

Top 3 hostellien mahdolliset ikävät puolet kokemuksen valossa

Annika

1. Sotkuisuus
2. Meluisuus
3. Kuumuus

Eppu

1. Kuumuus
2. Meluisuus
3. Keittiön varustelu




tiistai 8. joulukuuta 2015

Surffauselämäntapa edellyttää surffariksi muuttumista

Surffauselämäntapa edellyttää surffariksi muuttumista

Vietimme kuusi päivää Brisbanen kaukaislähiössä, joka mainostaa itseään surffaajan paratiisina. Kuinka tosissaan voi ottaa paikkaa, joka on paitsi nimennyt itsensä näin, mutta myös pystyttänyt keskusta-alueelle tarpeettoman suuria kylttejä, joissa nimeä mainostetaan Baywatchista tuttujen fonttien avulla. Surffaajan paratiisissa on myös paljon yökerhoja, kalliita tornihotelleja, ostoskeskuksia ja mahdollisuus liikkua kaupungilla ilman paitaa.


Surffaajan paratiisin ensivaikutelma muistuttaa Jersey Shoresta tuttua GTL (Gym, Tan, Laundry eli vapaasti käännettynä kuntosali, kuteet ja melanooman hankinta) -elämäntapaa. Sarja opetti minulle, että biitsillä löhöily, kehonmuokkaus ja lihaksia korostavien vaatteiden hankinta voi vastata yhtä hyvin elämän tärkeimpiin kysymyksiin kuin vihreä maailmantuska tai isänmaallinen huoli vääränväristen ihmisten määrästä Suomessa.


Elämäntavan ainoa ongelma voi olla sitoutumisen puute.

Jersey Shoressa, sekä sen englantilaisessa versiossa Geordie Shoressa huomasi, miten kaikki osallistujat eivät olleet sitoutuneet GTL-elämäntapaan ja siksi heille tuli sarjan edetessä ongelmia. He eivät tahtoneetkaan vain juoda viinaa, käydä salilla tai tutustua romanttisseksuaalisesti useisiin ihmisiin lyhyen ajan sisällä. Varsinkin tyttöjä alkoi ahdistaa "häpeän hankintapeli”, koska se oli valmiiksi heitä kohtaan epäreilu. Tyttöjenkin oli lopulta pakko omaksua säännöt sopeutuakseen ympäristöönsä. Se oli ainoa tapa, jolla elämä muuttui edes jotenkin mielekkääksi.


Surffaajan paratiisikin voi aueta vain jos siihen sitoutuu äärimmäisellä tavalla. Se taas vaatisi minulta ja Annikalta jonkin verran paksumpaa lompakkoa, rautaisempaa maksaa ja halua astua kaksikymppisten klubiteinien seurapiireihin, joiden sosiaalisia hierarkioita meidän tulisi kunnioittaa voidaksemme itse nousta highschool-tanssiaisten kuninkaallisiksi tai epäonnistua siinä häpeällisillä tavoilla.


Kuuden päivän jälkeen luovutimme pelin, mutta löysimme surffaajan paratiisin hipimmän pikkusiskon kahden tunnin ajomatkan päästä, jossa entiset Jersey Shoren kilpailijat ovat vaihtaneet kultaiset bikinit hampusta tehtyihin orgaanisin patalappuihin ja 15 euron cocktailit hatsibongiin. Meidän lompakollemme, maksallamme ja maailmankuvallemme Byron Bay sopii kliinistä surffaajan paratiisia paremmin.