Eurooppalaisen kyky luottamukseen

Ympärillämme pörräsi ihmisiä tai lähinnä miehiä ja heidän mahdollisuuksia etsiviä ilmeitään. Eurooppalaisittain sanoisimme "kehittyvä kaupunki” ja sen lentokentältä alkava “häsläävä” ilmapiiri. Minulle se vaikuttaa aina kysynnän ja tarjonnan raakuudelta, jos ihmisistä näkee, että he ovat aina töissä mutta heillä on samalla liian vähän mahdollisuuksia sen ajan tehokkaaseen käyttämiseen. Me saimme valita kuudesta taksikuskista, mutta he itse pitivät lopulta huolen, että valitsimme sen, joka oli vuorossa. 

Ehdimme saada tavarat takakonttiin, kun hostellimme “edustaja” tuli kertomaan meille ja taksikuskille, että saisimme ilmaisen kyydin hostelliin. Tämä reiluus tuntui liioitellulta, mutta se oli ensimmäinen osoitus “Fiji timesta”, johon ystävällisyys kuuluu luonnollisena osana. Hostellin henkilökunta ei vaikuta samalla tavalla tyrkyttävältä kuin esimerkiksi New Yorkin Broadwayn monet onnenonkijat. Sen sijaan useimmat näyttävät olevan huolissaan siitä, onko meillä kivaa 

 

On meillä, vaikka olemme vielä shokissa. Mikään mitä ajattelulla voi tehdä, ei valmista siihen, kun elämäntyyli muuttuu äkillisesti. Annika tottui yllättävän nopeasti siihen, että lakanoita ei vaihdeta, raikasta ruokaa ei ole saatavilla, hanasta tuleva vesi on epäilyttävää, sääntöjä ohjaa käytännön pakot ja ihmisiin luottaa vain sen verran kuin raa’assa kapitalismissa on tarpeellista. Itse olen aina elänytkin sellaisessa maailmassa, vaikka olen idealisoinut muuta.

Ihmisiin voisi luottaa enemmän, mutta se on meille vaikeaa. Olemme aina valmiita kuvittelemaan ihmisistä toiminnan takana hallitsevan “motiivin”, joka kertoo lopullisesti ihmisten tarinan. Sellaista motiivia ei ole olemassa koska ihmiseen vaikuttaa useimmat motiivit samanaikaisesti. Voi olla ystävällinen ja avulias “aidosti” ja silti haluta samaan aikaan myydä jotain. 

 

Luottamuksen tarpeessa olemme Kyproksella lomailevien tavoin löytäneet muita suomalaisia. Vietimme heidän kanssaan päivän Nadin keskustassa ja saimme paljon maailmankatsomuksellista tukea asioihin, jotka meitä mietityttävät. Ei se ole ihme, että turistit menevät paikkoihin, joissa on muita turisteja, koska heiltä saa luotettavuuden kautta sellaista jokapäiväistä psykologista tukea jota ilman on vaikea elää pitkiä aikoja.

Fidzi - Paratiisisaari vai 60-luvun Kuuba?

Terkut Fidziltä! Täällä ollaan jo vietetty pari päivää toipuen jetlagista. Rehellisesti sanottuna 31h matkustus oli fyysisesti todella rankkaa. Loppujenlopuksi tuntui siltä, että olisi ollut kunnon liskojenyö-darra. Ihmiset vähän pelottivat ja oli outoja tuntemuksia henkisesti ja fyysisesti.

Ensimmäisenä päivänä yritimme löytää supermarkettia, josta saisimme ruokaa ja juomaa. Noh, löysimme kyllä, mutta ruokatarjonta koostui lähinnä tölkkitonnikalasta ja kekseistä. Vihanneksista ja hedelmistä ei ollut tietoakaan. Pieni matkakiukku meinasi iskeä, mutta tyynnytin mieleni tutulla magnumilla. Ensimmäisen yömme nukuimme kuin kuolleet ja heräsimme pirtsakoina kello 6.00 uuteen päivään.

Toinen päivä näytti jo hieman valoisammalta kuin ensimmäinen. Aamupalat nassuun ja pohtimaan päivän agendaa. Emme ole vielä törmänneet ihmeellisen fidziläiseen ruokaa, vaan aamupalakin koostuu lähinnä brittityyppisestä aamupalasta. Suurena plussana tuoreet hedelmät. Hintataso on halvempaa kuin Suomessa, muttei radikaalisti. Kahden hlön isohko aamupala n.16e.

Päivän agendaksi valitsimme lähteä katsomaan Nadia. Matkaan lähdimme paikallisella bussilla,  jossa ei ollut ikkunalaseja ja stoppikellon virkaa toimitti köysi-kello-viritelmä. Vasemmanouoleinen liikenne ja kuskien holtittomuus myös oli oma juttunsa. Kaiken kaikkiaan Nadi oli kehittyvä kaupunki, joka ei häikäissyt omalla infrastruktuurillaan. Ensimmäiseksi tuli mieleen Kuuba 60-luvulla. Intialaiset ovat suurin vähemmistö ja sen huomasi katukuvassa. Päädyimme myös fidziläiseen turistikauppaan, jossa meille tehtiin perinteinen tervehdysseremonia ja tarjottiin Kava-juomaa (Kava-juurta ja vettä), josta kieltäydyimne nähtyämme, että vesi laskettiin suoraan kraanasta.. Rehellisesti sanottua Nadi oli ahdistava ja katukuva oli epämiellyttävä. Ei minua sykähdyttänyt. Plussaa oli, että löysimme paikallisen hedelmä-& vihannestorin. Kuulin jo ennen Nadiin tuloa, että kaupunkina se ei ole miellyttävä ja komppaan tätä täysin. Mielummin vietän aikani biitsillä pääsaarella ollessani. Hostelli on kuitenki hyvä! Siisti huone, netti toimii (samsungissani, ei Epun iphonessa!) ja ruuat ovat maistuvia. Keli on lämmin ja kostea. Aurinko paistaa silloin tällöin ja ilma onkin pilvinen. Eppu kuitenkin kerkesi polttaa itsensä 20min aikana istuessaan auringossa.

Bookkasimme seuraavaksi 3 päiväksi retken Boynty Islandiin. Uskon, että tämä reissu palauttaa uskoni Fidzin paratiisimaisuuteen. Meillä on siellä oma bure ('mökki'), ruokaa ja valkoisia rantoja. Eli seuraavat 3 päivää aiomme snorkalata, pötköttää ja ruokkia merikilpikonnan poikasia.

Xoxo,
Annika

Ps. Älkää rankaisko minua kuvien asettelun tai laadun takia. Puhelimella bloggerin käyttö on hasardia. Epun hieno Macbook ei löydä nettiä täältä..

Kohti tuntematonta ja sen yli

Huomenna se koittaa, odotettu hyppy tuntemattomaan. Hassua, että tätä päivää on jo odoteltu kahden vuoden ajan ja nyt kun sen aika on, niin ei voi uskoa asiaa todeksi. Stressi alkaa olla jo lieventynyt ja nyt tunne on innostunut, jännittynyt ja huoleton. Viisi kuukautta aikaa ottaa selvää kuudesta eri valtiosta ja lomailla! Huisia. 

Olen muuttunut tässä viime viikkoina suht miellyttävästä tyttöystävästä nillittäväksi hirmuvaltiaaksi. Sosiaalisessa kanssakäymisessä on havaittu myös suurehkoja ideologisia eroja erityisesti asioiden järjestelyjen suhteen. Toivon, että tämä vaihe on jo taakse jäänyttä elämää ja saamme nauttia lomailusta seuraavat kuukaudet. Totta kai vähän joutuu tekemään töitä (mangofarmi, risufarmi, you name it), että saadaan budjetti tasattua. Ennen reissua sain graduni pakettiin, näin monia ihmisiä ja muutimme asuntoni vinttiin. Paljon tehtävää lyhyelle ajalle, mutta selvitty on. Suurin murheenkryynini oli gradu, jonka olin heittämässä ikkunasta ulos, kun Wordin asetuksen eivät halunneet totella lempeää ohjaustani. Nyt se tieteellinen työ kuitenkin komeilee kansissa kirjahyllyssä ja voin sanoa soronoo koko shaiballe. 

Noin kolmen päivän päästä makaamme Fidzin palmujen alla. USKOMATONTA. Itse olen kolunnut hyvin Eurooppaa, mutta nuo lämpimät kaukokohteen ovat jääneet unholaan. Ensimmäinen koettelemus tällä reissulla on 2 vuorokauden matkustaminen tähän ihanaan paratiisikohteeseen. Eniten huolissaan olen ruuan saannista. Sen takia reppu onkin jo täynnä patukoita ja pähkinöitä. Varmasti lentokentän Alepa pitää vielä tyhjentää ennen kuin astumme koneeseen. Onneksi kuitenkin viini ja skumppa on ilmaista lennolla, niin voi lieventää tulevaa lentorupeaman aiheuttamaa ahdistusta. 

Jokainen joka tuntee edes vähän Eppua tai minua, niin tietää, että asioidemme ilmaisutyyli ja ulkomaailman tarkastelu on suhteellisen erilaista. Sen takia nämä tekstitkin eroavat toisistaan. En saa itseäni Epun yhteiskuntakriitikon-sosiologin-sukupuolentarkastelijan muottiin, vaan kirjoittelen asioita enemmänkin omalla suurpiirteisellä tavallani. Olen myös lupautunut jo etukäteen suomentamaan omissa teksteissäni Epun viiltävää analyysia, että hömelöimmät humanistiystäväni ymmärtävät ne. 

Rinkka pakattu (painaa vain reilu 10kg!), eväät pakattu ja pahimmilta itkuilta vielä vältytty. I´m ready.

XOXO,

Annika

Yhdessä ilman kompassia

Keräsimme rahaa matkaa varten noin kaksi vuotta. Tai siis Annika sanoi, että meillä oli aikaa kerätä rahaa kaksi vuotta. Itse keräsin rahaa niin hyvin kuin osasin, jättämällä ostamatta sen viimeisen bissen ja vaihtamalla vaatekaupan kansallisuutta.

En suostu myöntämään, että elän tuloihini nähden levästi jos ostan oluen sieltä missä se on lähinnä ja proteiinipatukan silloin kun on kulunut kolme tuntia edellisestä ateriasta. Toisaalta kyse on myös niistä Wayne's Coffeen sämpylöistä ja modernin miehen salitreenissä tarvittavista omituisen värisistä jauhoista. Ei se ole vain Volvon omistajan elämä joka maksaa

Mulla ei ole oikeasti varaa lähteä, mutta mä silti lähden. Niin ne on muutkin ennen tehneet. Eikä me mennä edes maailman ympäri, vaikka aluksi piti. Jätimme Yhdysvallat pois, koska siellä ei kannata elää pienellä rahalla. Pikkupoikana hankittu fiksaationi saa siis hetkeksi jäädä, ja joku sanoikin, että oikeat kulttuurit on muualla.

Ensimmäinen kohteemme Fidzi saattaa tosin olla kiva muista kuin kulttuurisista syistä. Itse jäin tuijottamaan Aurinkomatkojen esitteen näköisessä kiiltopaperissa photoshopatun näköistä merta, jonka päällä on pieniä saaria, joiden päällä on taas aurinkotuolia ja niiden päällä taas kohtuullisen hyvinsyöneitä, vanhoja ihmisiä. Ehkä kaipaankin lomaa.

Olemme tehneet järjestelyt hyvin ja meillä on kauniit rinkat. Omaani ei mahtunut kesken jäänyttä gradua, mutta sen sijaan otin tiiliskiven kokoisen tutkimuksen suomalaisesta mausta, jotta en unohda maailman tieteellisintä tiedettä, sosiologiaa.

Enkä muutenkaan unohda, koska aion kirjoittaa sitä teille maailmalta! Me saadaan nimittäin sellainen nopea häivähdys aika monesta yhteiskunnasta ja todennäköisesti siellä on myös sukupuolia!

Terveisin

Eppu