perjantai 25. syyskuuta 2015

Yhdessä ilman kompassia

Keräsimme rahaa matkaa varten noin kaksi vuotta. Tai siis Annika sanoi, että meillä oli aikaa kerätä rahaa kaksi vuotta. Itse keräsin rahaa niin hyvin kuin osasin, jättämällä ostamatta sen viimeisen bissen ja vaihtamalla vaatekaupan kansallisuutta.

En suostu myöntämään, että elän tuloihini nähden levästi jos ostan oluen sieltä missä se on lähinnä ja proteiinipatukan silloin kun on kulunut kolme tuntia edellisestä ateriasta. Toisaalta kyse on myös niistä Wayne's Coffeen sämpylöistä ja modernin miehen salitreenissä tarvittavista omituisen värisistä jauhoista. Ei se ole vain Volvon omistajan elämä joka maksaa

Mulla ei ole oikeasti varaa lähteä, mutta mä silti lähden. Niin ne on muutkin ennen tehneet. Eikä me mennä edes maailman ympäri, vaikka aluksi piti. Jätimme Yhdysvallat pois, koska siellä ei kannata elää pienellä rahalla. Pikkupoikana hankittu fiksaationi saa siis hetkeksi jäädä, ja joku sanoikin, että oikeat kulttuurit on muualla.

Ensimmäinen kohteemme Fidzi saattaa tosin olla kiva muista kuin kulttuurisista syistä. Itse jäin tuijottamaan Aurinkomatkojen esitteen näköisessä kiiltopaperissa photoshopatun näköistä merta, jonka päällä on pieniä saaria, joiden päällä on taas aurinkotuolia ja niiden päällä taas kohtuullisen hyvinsyöneitä, vanhoja ihmisiä. Ehkä kaipaankin lomaa.

Olemme tehneet järjestelyt hyvin ja meillä on kauniit rinkat. Omaani ei mahtunut kesken jäänyttä gradua, mutta sen sijaan otin tiiliskiven kokoisen tutkimuksen suomalaisesta mausta, jotta en unohda maailman tieteellisintä tiedettä, sosiologiaa.

Enkä muutenkaan unohda, koska aion kirjoittaa sitä teille maailmalta! Me saadaan nimittäin sellainen nopea häivähdys aika monesta yhteiskunnasta ja todennäköisesti siellä on myös sukupuolia!

Terveisin

Eppu




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti