tiistai 8. joulukuuta 2015

Surffauselämäntapa edellyttää surffariksi muuttumista

Surffauselämäntapa edellyttää surffariksi muuttumista

Vietimme kuusi päivää Brisbanen kaukaislähiössä, joka mainostaa itseään surffaajan paratiisina. Kuinka tosissaan voi ottaa paikkaa, joka on paitsi nimennyt itsensä näin, mutta myös pystyttänyt keskusta-alueelle tarpeettoman suuria kylttejä, joissa nimeä mainostetaan Baywatchista tuttujen fonttien avulla. Surffaajan paratiisissa on myös paljon yökerhoja, kalliita tornihotelleja, ostoskeskuksia ja mahdollisuus liikkua kaupungilla ilman paitaa.


Surffaajan paratiisin ensivaikutelma muistuttaa Jersey Shoresta tuttua GTL (Gym, Tan, Laundry eli vapaasti käännettynä kuntosali, kuteet ja melanooman hankinta) -elämäntapaa. Sarja opetti minulle, että biitsillä löhöily, kehonmuokkaus ja lihaksia korostavien vaatteiden hankinta voi vastata yhtä hyvin elämän tärkeimpiin kysymyksiin kuin vihreä maailmantuska tai isänmaallinen huoli vääränväristen ihmisten määrästä Suomessa.


Elämäntavan ainoa ongelma voi olla sitoutumisen puute.

Jersey Shoressa, sekä sen englantilaisessa versiossa Geordie Shoressa huomasi, miten kaikki osallistujat eivät olleet sitoutuneet GTL-elämäntapaan ja siksi heille tuli sarjan edetessä ongelmia. He eivät tahtoneetkaan vain juoda viinaa, käydä salilla tai tutustua romanttisseksuaalisesti useisiin ihmisiin lyhyen ajan sisällä. Varsinkin tyttöjä alkoi ahdistaa "häpeän hankintapeli”, koska se oli valmiiksi heitä kohtaan epäreilu. Tyttöjenkin oli lopulta pakko omaksua säännöt sopeutuakseen ympäristöönsä. Se oli ainoa tapa, jolla elämä muuttui edes jotenkin mielekkääksi.


Surffaajan paratiisikin voi aueta vain jos siihen sitoutuu äärimmäisellä tavalla. Se taas vaatisi minulta ja Annikalta jonkin verran paksumpaa lompakkoa, rautaisempaa maksaa ja halua astua kaksikymppisten klubiteinien seurapiireihin, joiden sosiaalisia hierarkioita meidän tulisi kunnioittaa voidaksemme itse nousta highschool-tanssiaisten kuninkaallisiksi tai epäonnistua siinä häpeällisillä tavoilla.


Kuuden päivän jälkeen luovutimme pelin, mutta löysimme surffaajan paratiisin hipimmän pikkusiskon kahden tunnin ajomatkan päästä, jossa entiset Jersey Shoren kilpailijat ovat vaihtaneet kultaiset bikinit hampusta tehtyihin orgaanisin patalappuihin ja 15 euron cocktailit hatsibongiin. Meidän lompakollemme, maksallamme ja maailmankuvallemme Byron Bay sopii kliinistä surffaajan paratiisia paremmin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti