Australialaisen kuntosalin herkistyvät miehet

Muistan vierailleeni noin kolmellakymmennellä suomalaisella kuntosalilla ja katson ympärilleni usein. Siksi kuvittelen olevani pätevä sanomaan kuntosaleista yhtä sun toista. Eniten tiedän kuntosalikävijöistä tai oikeastaan vain heidän ryhmäolemuksestaan - sitä mikä tekee heistä omanlaisiaan ja samalla yhdenmukaisia toisten samanlaisten kanssa. 

Mies on aina mies tilanteessa ja eri paikoissa miehistä näkyy erilaiset puolet. Parhaiten tämän huomaa siinä, miten miehisyyttä esitetään. Toimistossa oman päätteen ääressä katseiden ulottumattomissa ei tarvitse olla niin mies ja joskus jopa unohtaa sormet hiusten väliin, joiden harominen tuntuu yllättävän miellyttävältä kokemukselta. Sen sijaan paikoissa, joissa on miehisyydelle paljon riskejä, sitä esitetään vuolaammin. Ikinä ei näe röhnöttävämpää haara-asentoa kuin miehellä, joka odottaa tyttöystäväänsä kauneushoitolan aulassa eikä kukaan hiero rasvaa käsiinsä niin kovakouraisesti, kuin mies, jolle on puoliväkisin levitetty avokadouutetta ostoskeskuksen aulassa.

Australialaisista kuntosaleista en tiedä juuri mitään - olemme käyneet vasta yhdessä, mutta sielläkin näin paljon uutta. Mielenkiintoisin ilmiö on miestyyppi, joka tuntuu hyvin harvinaiselta suomalaisilla kuntosaleilla. Parhaiten lajia voi kuvata kertomalla sen toiminnasta omassa ympäristössään:

55 minuuttia kestäneen treenin loputtua hyväkuntoinen ja hoikka 25-vuotias pellavapää palaa harkituin askelin pukuhuoneeseen. Ensimmäisenä oikealla vastassa on monta neliömetriä kattava peili, jonka mies on muistanut jo ennen pukuhuoneeseen astumistaan. Hän katsoo hienovaraisesti peiliin päin, mutta ei lihaksia vaan kasvojaan, jotka ovat aivan punaiset treenin jäljiltä. Mies näyttää omasta mielestään hassulta, vähän possun väriseltä. Mies hymyilee itselleen.

Mies asettaa juomapullonsa ja pöytätapletin kokoisen kuntosalipyyhkeen penkille, mutta nostaa sen heti käteensä ja pyyhkii huolellisesti hien pois kaulan ja leuan alueelta. Samalla mies siirtää otsan eteen siirtyneet beigen väriset hiuksensa taakse ja haroo niitä useamman kerran, jotta hiukset todella pysyvät takansa. Mies istuu alas ja huokaisee, unohtuu noin minuutiksi ajatuksiinsa kunnes ottaa tiukan hiattoman toppinsa pois. Mies tutkii kämmeniään. Niissä on känsiä, mutta mies muistaa, ettei känsiä voi repiä pois koska tulos nykyistäkin rumempi. 

Mies kävelee ilman paitaa peilin eteen ja alkaa tutkia leukaansa. Tarkasti ajeltuun piikkipartaan on ilmestynyt outoja punaisia näppyjä, joita mies tutkii peilin edessä toisen, ilmeisesti samaa tekevän miehen kanssa. Katseiden kohdatessa he molemmat hymyilevät toisilleen ystävällisesti ja palaavat välittömästi takaisin tutkimaan näppyjä. 

Mies palaa paikalleen, ottaa loputkin vaatteet pois suihkuun menemistä varten, mutta istuukin alas shampoopullon kanssa, jonka etikettiä hän jää tutkimaan. Mies nousee ylös pyyhe lanteillaan ja kävelee suihkutiloihin kolmen putelin kanssa. 

Mies palaa suihkutiloista lähes täysin kuivattuna ja huomaa huoneen nurkassa TV:n musiikkikanavan, jossa esitetään Ellie Gouldingin uutta musavideota. Miehen silmät jäävät tuijottamaan ruutua ja huulet sanovat kertosäkeistön sanoja: and we gonna let it burn burn burn burn. Mies avaa kaappinsa oven ja ottaa sieltä esille liilan kauluspaidan. Miehen vaatekaapin vieressä on silityslauta, johon mies asettaa valmiiksi hyvin prässätyn kaulaspaitansa ja venyttää yhden hihan silityslaudan suuntaisesti. Vieläkin pelkästään pyyhe lanteillaan mies silittää levitetyn hihan ensimmäiseksi.