Kontrastiksi voi myös sanoa Bounty Islandin ja Nadin eroa. Sen voi kiteyttää niin, että täällä otetaan kuva postikortteihin, jotka valmistetaan halvalla Nadissa. Jokainen osa tästä saaresta on photoshopatun näköinen ja päivät menevät niin kuin niiden olettaa menevän työorientoituneen brittiläisen paratiisissa: syödään, nukutaan, snorklataan, syödään ja nukutaan ja sitten kaikki alkaa alusta. Täällä rauhoittuu helposti ja pääsee käsiksi ajatuksiin, jotka on Suomessa tavoittamattomissa. Samalla sitä ajattelee myös Suomea ja hetkittäiset irrallisuuden tunteet saavat aikaan koti-ikävää.
Suurin osa täällä olijoista on lapsiperheitä ja pareja ja he ovat kotiinsa nähden “lomalla” eri universumissa. Meille Fidzi on osa pidempää matkaa, jolle on useampia syitä. En vielä tiedä kuinka paljon haluan unohtaa Suomea ja Suomen oloja. Jos joku antaa minulle toimivan nettiyhteyden ja kännykän käteen, olen todennäköisesti noin vartissa kommentoinut kolmea Suomessa ajankohtaista sosiaalisen median ilmiötä. Samalla olen Annikan mukaan huomattavasti kireämpi.
Sosiologit jorisee, että ihmisten identiteetit ovat aina paikallisia eli ihmiset käyttäytyvät ja ajattelevat paikan ja tilanteen mukaan. Eppu Helsingissä ei ole samanlainen kuin Eppu Fijillä. Psykologit taas sanoisivat sen olevan terveellistä elää “paikallisesti” eli keskittyä tilanteisiin, ihmisiin ja paikkoihin silloin, kun ne tapahtuvat. Tämä ei rajoitu vain lomaan tai matkusteluun vaan vaikeinta on elää sitä elämää mitä yleensä elää. Suomi on minulle tärkeä paikka, jossa tapahtuu tällä hetkellä isoja asioita. Ei niihin samastumista voi tuosta vain vaihtaa kalojen tiirailuun ja kolme kertaa päivässä toistuvien happy hour:n odotteluun.
Matkalle tulee aina erilaisia tarkoituksia riippumatta siitä, onko niitä itselleen etukäteen asettanut. Annika kai ajatteli ennen matkaa, että yksi matkan tarkoituksista on irtiotto. Itse taas alan vasta huomata mistä asioista pitäisi päästää irti ja miten. Irtiotolla tarkoitetaan yleensä muualle lähtemistä ja toisella tavalla tekemistä, mutta vain määrätyksi ajaksi. Keskiluokkainen perhe lähtee kyprokselle rauhoittumaan rankan työrupeaman jälkeen, mutta vain siksi, että perhe voisi palata loman jälkeen takaisin töihin.
Minulle irtiotolla pitää olla jokin isompi ja merkittävämpi tarkoitus ja matkalta tulee aina palata entistä ehompana. Ehkä tästä syystä en uskaltanut miettiä matkaa ennen lähtöä. Jos minulta kysytään matkalle lähdön syistä, vastaukseksi tulee aina jotain avaruusolioiden ja Woodstockin välistä tai ainakin samaa kokoluokkaa. Se voi tuoda paineita, että jokaisen matkan jälkeen pitää osata puhua paremmin Jumalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti