Kohti tuntematonta ja sen yli

Huomenna se koittaa, odotettu hyppy tuntemattomaan. Hassua, että tätä päivää on jo odoteltu kahden vuoden ajan ja nyt kun sen aika on, niin ei voi uskoa asiaa todeksi. Stressi alkaa olla jo lieventynyt ja nyt tunne on innostunut, jännittynyt ja huoleton. Viisi kuukautta aikaa ottaa selvää kuudesta eri valtiosta ja lomailla! Huisia. 

Olen muuttunut tässä viime viikkoina suht miellyttävästä tyttöystävästä nillittäväksi hirmuvaltiaaksi. Sosiaalisessa kanssakäymisessä on havaittu myös suurehkoja ideologisia eroja erityisesti asioiden järjestelyjen suhteen. Toivon, että tämä vaihe on jo taakse jäänyttä elämää ja saamme nauttia lomailusta seuraavat kuukaudet. Totta kai vähän joutuu tekemään töitä (mangofarmi, risufarmi, you name it), että saadaan budjetti tasattua. Ennen reissua sain graduni pakettiin, näin monia ihmisiä ja muutimme asuntoni vinttiin. Paljon tehtävää lyhyelle ajalle, mutta selvitty on. Suurin murheenkryynini oli gradu, jonka olin heittämässä ikkunasta ulos, kun Wordin asetuksen eivät halunneet totella lempeää ohjaustani. Nyt se tieteellinen työ kuitenkin komeilee kansissa kirjahyllyssä ja voin sanoa soronoo koko shaiballe. 

Noin kolmen päivän päästä makaamme Fidzin palmujen alla. USKOMATONTA. Itse olen kolunnut hyvin Eurooppaa, mutta nuo lämpimät kaukokohteen ovat jääneet unholaan. Ensimmäinen koettelemus tällä reissulla on 2 vuorokauden matkustaminen tähän ihanaan paratiisikohteeseen. Eniten huolissaan olen ruuan saannista. Sen takia reppu onkin jo täynnä patukoita ja pähkinöitä. Varmasti lentokentän Alepa pitää vielä tyhjentää ennen kuin astumme koneeseen. Onneksi kuitenkin viini ja skumppa on ilmaista lennolla, niin voi lieventää tulevaa lentorupeaman aiheuttamaa ahdistusta. 

Jokainen joka tuntee edes vähän Eppua tai minua, niin tietää, että asioidemme ilmaisutyyli ja ulkomaailman tarkastelu on suhteellisen erilaista. Sen takia nämä tekstitkin eroavat toisistaan. En saa itseäni Epun yhteiskuntakriitikon-sosiologin-sukupuolentarkastelijan muottiin, vaan kirjoittelen asioita enemmänkin omalla suurpiirteisellä tavallani. Olen myös lupautunut jo etukäteen suomentamaan omissa teksteissäni Epun viiltävää analyysia, että hömelöimmät humanistiystäväni ymmärtävät ne. 

Rinkka pakattu (painaa vain reilu 10kg!), eväät pakattu ja pahimmilta itkuilta vielä vältytty. I´m ready.

XOXO,

Annika